Minun mielestäni

Raamattu kertoo Israelin kansan kohdalla useista tilanteista ja ihmisistä, jotka olivat eri mieltä kuin heidän johtajansa. 
Jumala oli antanut kansalle johtajaksi Mooseksen, joka Jumalan ohjeiden ja voimatekojen avulla johti kansan pois Egyptistä. Ei kuitenkaan kulunut kovinkaan kauaa, kun hänen johtajuuttaan haastettiin. Moosesta vastaan alettiin kapinoida. 
Mooseksen sisarukset, Aaron ja Mirjam olivat ensiksi asialla: "he sanoivat: "Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?" 4 Moos 12:2
 
Seuraavassa vaikeassa tilanteessa koko kansa oli kääntynyt johtajaansa vastaan: He sanoivat toisilleen: "Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin! 4 Moos 14: 4
Jonkin ajan kuluttua ja Jumalan puhetta kuunneltuaan kansa oli valmis myöntämään olleensa väärässä, mutta se ei enää onnistunut, epäusko oli saanut voiton, ja sen seurauksena kansa joutui neljänkymmenen vuoden kierrokselle opettelemaan kuuliaisuutta.
 
Jälleen kerran nousi kansan keskeltä tyytymättömyyttä johtajuuteen. Liekö ollut ihan vallan tavoittelua, kun leeviläinen Korah kyseenalaisti Mooseksen aseman ja sai puolelleen muitakin: ”He asettuivat avoimesti uhmaamaan Moosesta ja saivat puolelleen kaksisataaviisikymmentä arvossa pidettyä miestä Israelin päämiesten, kansankokouksen jäsenten joukosta. He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: "Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?" 4 Moos 16: 2 -3. Kapina Moosesta vastaan sai toisetkin nousemaan vastarintaan: ”Eikö riitä, että veit meidät pois maasta, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja toit meidät kuolemaan tänne autiomaahan? Onko sinun saatava myös hallita meitä? ” 4 Moos 16: 13
 
Ihan oikeutettua kyseenalaistusta siinä tilanteessa, vai mitä? Jumalan silmissä se oli kuitenkin erittäin vaarallinen asenne. Jumala vihastui näihin haastajiin ja olisi tuhonnut koko kansan, ellei Mooses olisi pyytänyt armoa. Mooses johtajana ei noussut puolustamaan itseään tai ratkaisujaan. Hän ei itse halunnut hallita, vaan se oli hänen tehtävänsä. Hän puhui asiasta omalle herralleen, Jumalalle, jolta hän oli valtuutuksensa johtajan tehtävään saanut. Jumala antoi hänestä arvion, että hän oli nöyrä mies. Voit lukea omasta Raamatustasi, miten noissa tilanteissa asia ratkesi.
 
kansi3Nöyrtyminen on vaikea laji. Kuinka luontaista meille onkaan, että uskomme olevamme oikeassa ja juuri minun mielipiteeni pitää ottaa huomioon. Kuinka joku voi kuvitella olevansa parempi tai viisaampi, minun yläpuolellani! Tämä tauti vaivaa meitä koko yhteiskunnassa, työelämässä, erilaisissa yhteisöissä ja myös perheissä.
Jeesuksen antama esimerkki ja Uuden testamentin opetus kehottaa meitä alamaisuuteen, elämään auktoriteettia kunnioittaen. Vaikka tämä asenne nykyajassa ei ole ollenkaan suosiossa, siihen kuitenkin kätkeytyy lupaus siunauksesta.

Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: 1. Piet. 2:13, 1. Piet. 5: 6 Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.

 

 Tänäänkin Jeesus elää, Raamattu on totta ja rukous toimii!