Gospel-biisi kosketti

Antti Korpi

Koin pudonneeni pohjalle. Elämässäni oli vain kipu, ahdistus ja masennus huonojen valintojeni seurauksina. Kuuntelin Terapia-yhtyeen laulua: ”En jaksa enää, Jeesus oletko siellä? Haluan elämää uutta…”. Sinä iltana syttyi sydämeeni toivon kipinä. antti korpi

Kristillisiä arvoja, pyhäkoulua ja kirkossa käyntiä pidettiin lapsuuden kodissani tärkeinä. Arjessa usko tosin näkyi vain iltarukouksissa, joita kyllä rukoilin tosissani – lapsen uskollani. Olen aina kuunnellut innolla gospelmusiikkia ja rippikoulussa sain ensimmäisen kosketuksen Jumalan rakkaudesta.

Itsetuntoni koetuksella

Muut asiat vetivät kuitenkin puoleensa ja kavereiden kanssa keksimme monenlaisia koiruuksia. Tupakkaa kokeilin jo ala-asteiässä ja alkoholi alkoi kiinnostaa pian sen jälkeen. Tämä kaikki vaikutti niin, että aloin kokea huonommuutta sisarusteni rinnalla. Minulle oli kuitenkin tärkeämpää saada ”olla jotakin” kavereideni silmissä, sen sijaan vanhemmilleni koin olevani pettymys.

Pohjalla

Hyvin pian näistä tuntemuksista kasvoi ajatuksiini valhe, että olen toisia ala-arvoisempi. Huonon itsetuntoni ja ujouteni takia minua myös usein kiusattiin ja pian aloin pelätä ihmisiä. Toisaalta purin tunteitani eteenpäin ja pian olin itsekin kiusaaja.

Luin raamatun jakeita

Aloitin maatalousalan opiskelun Piikkiössä. Soluasunnossa asuminen muiden kanssa vaati sopeutumista. Aloin etsiä apua tätini antamasta kirjasta, jossa oli raamatunjakeita eri tilanteisiin. Kannoin näitä jakeita lompakossani, niistä etsin luottamusta Jumalaan pelkojeni keskellä. Aloin rukoilla yksinäisyydessä ja etsiä hänen apuaan pelkoihini. Tein pitkiä kävelylenkkejä pimeillä metsäteillä ja luottamus Jumalaan kasvoi.

Sain sydämeeni rakkautta lähimmäisiini ja opin kohtaamaan heitä, opin katsomaan pintaa syvemmälle. Samaan aikaan hain kuitenkin rohkeutta alkoholista, halusin edelleen ”olla jotakin”. Opiskelu jäi sivuun ja pääpaino kääntyi juhlimiseen. Elämäntapani, kuuntelemani ihmisten murheet ja rinnassa polttava jano olla rakastettu, johtivat lopulta masennukseen. Koin pudonneeni pohjalle. Elämässäni oli vain kipu ja ahdistus huonojen valintojeni seurauksina. Tajusin, että en ole kovaa vauhtia pilaamassa elämääni, vaan olen teoillani sen jo pilannut. Tajusin, että en kelpaa Jumalalle, että olin epäonnistunut hänen silmissään.

Muutos tuli hitaasti

Eräänä iltana kuuntelin Terapia -yhtyeen laulua ja hädässäni yhdyin lauluun: ”En jaksa enää, Jeesus oletko siellä? Haluan elämää uutta…” Annoin näin Jeesukselle elämäni rippeet. Sinä iltana syttyi sydämeeni toivon kipinä, vaikka muutos tuli hitaasti. Tulevina vuosina sain pala palalta jättää riippuvuudet. Ajan kanssa omatunto alkoi vaivata, aina yhdestä asiasta kerrallaan. Rukoilin ja etsin Jumalan tahtoa ja sain voimaa askeleen kerrallaan.

Seurakunnan tärkeys

Suuri muutokseen ajava voima oli seurakuntayhteys. Vaimoni kanssa kävimme joissakin seurakunnissa. Löysimme hengellisen kodin Uudenkaupungin Helluntaiseurakunnasta. Seurakuntayhteyden kokeminen on murtanut ajatuksen Jumalasta, joka tarkkailee meitä sivusta ja piilottaa voimansa. Rakastavien uskovien keskellä on ollut ujolla pojalla tilaa kasvaa. Enää ei tarvitse olla mitään sen enempää kuin oma itsensä – Jumalan lapsi.

Onko elämässä enää iloa, jos hylkää alkoholihuuruiset juhlimiset ja muun sellaisen, kysyy moni. Olen kokeillut molempia vaihtoehtoja ja voin kertoa, että nykyinen ilo on kestävämpää laatua.